perjantai 14. joulukuuta 2012

Perjantaita.

Lasissani on Cono Sur Cabernet Sauvignon Carmenerea, punaista vuodelta 2009.

Kävin tänään hieman joululahjaostoksilla ja Mikkelissä yritetään kovasti tavoitella keski-Euroopan joulutori fiilistä. Mukava oli kojuilla kiertää, hyvät tuoksut leijaili nenääni ja voi pojat miten kovin tahdoin livahtaa punaviinille läheisen ravintolan puolelle. Olin autolla, joten tyydyin alkoholittomaan glögiin.

Blogin ulkoasua on nyt hieman muokattu ja mennään nyt tälläsellä yhdistelmällä hetken aikaa. En jaksa itsekään uskoa, että tämä tulisi jäämään värimaailmaltaan tänne, mutta toivottavasti nyt hieman edes helpottaa teidän lukemista.

Tuli tuossa maisteltua muutaman hyvän kaverin kanssa punaista kuusi pulloa ja juustoja jos jonkinmoista. Näistä ajattelin jotain pientä tarinaa tänne kirjoitella. Viimeistään joululomallani.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Uusia hankintoja

Käväsin tuossa hakemassa paikallisesta alkosta tilaustuotteeni. Eli kuvassa kaksi oikeanpuoleista pulloa. Keskellä Italialainen Ruffino Chianti joka on elämäni ensimmäinen litran viinipullo (jos ei nuoruuden omppupomppuja lasketa) ja myönnän, tämän ostopäätöksen tein erään viinimailin mainospuheiden perusteella. Viiniä kehuttiin joulupöytään sopivaksi, saa nähdä säilyykö sinne asti vai maistelenko aikasemmin. Tykkään pullon muodosta ja tuosta punoksesta.

Oikealla taas on Hurmio - Topi Sorsakoski punaviini. Espanjalainen, tempranillo rypäleestä tehtyä punkkua. Olkoon tämä minun kunnianosoitus Topin musiikkia ja elämää kohtaan. Muistelen useampia tapaamisiamme, hänen keikkojaan ja kuuntelen musiikkia kun tuon pullon korkkaan.

Vasemmalta löytyy sitten taas tätä mun hullua mielenkiintoa ja kokeilun halua. Paikallinen halpamarketti mainosti lehdessään Tinto De Verano punaviinijuomaa ja pakkohan sitä oli testiin purkki hakea. Odotukset ei kovin korkeat tuota kohtaan ole ja lähenkin sitä maistelemaan jossain vaiheessa mielialalla, että minkähänlaista kuraa tuo on. Katsotaan jos se vaikka yllättää positiivisesti. Espanjasta sekin juoma ja on valmistettu oikeasta(!) punaviinistä, johon on lisätty sitruunamehua. Olenhan minä halpoja (ja pahoja) punkkuja spritellä joskus kesäisin maistellut ja ne on ollut ihan ok, katsotaan miten tämä teollinen vastaava maistuu.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Blogin ulkoasu

Morjesta kaikille.

Sain viime postaukseen palautetta näistä blogini väreistä, joten kysynkin teiltä arvon lukijat mielipidettä. Lukijoiden takiahan näitä kirjoitellaan, joten tiedän mielipide on tärkeä.

Onko nykyiset värit hankala erottaa?

Onko lukeminen vaikeaa johtuen nykyisistä väreistä ja/tai fontista?

Onko jotain muuta mitä haluaisit sanoa ulkonäöstä?

Saatte antaa toiveita, risuja ja ruusuja?

En ole minkään sortin tietokone hifistelijä ollut enää vuosiin, joten tälläiset väri jne. jutut on hieman unohtuneita ja pyrin muutenkin pitämään blogini suht yksinkertaisena, ilman "turhia" ylimääräisyyksiä. Antakaa palautetta, lupaan ottaa kaikki huomioon ja jopa tehdäkin asialle jotain. Kiitos.

Mukavaa vkonloppua kaikille. Täällä se vietetään tällä kertaa ilman punaista lasissa tai muutakaan, mites siellä?

maanantai 5. marraskuuta 2012

Arto Koskelon eli Viinipirun haastattelu

No niin...krapulat tai väsymykset on taas kärsitty. Koulutehtävät palautettu, joten on aika lupaamani ajankohtaisen haastattelun, joka on siis Arto Koskelon, eli Viinipirun haastattelu. Ajankohtainen siitä syystä, että Viinipiru ja lupa läikyttää kirja julkaistiin vasta.

Itse kun haastattelun sain mailiini ja luin sitä, niin naurahdin monessakin eri kohtaa, mutta myös huomasin, että haastattelun vastaukset vilisee viiniharrastajan viisauksia. Haastattelu tehtiin sähköpostitse, mutta odotan innolla sitä päivää kun jossain messuilla tms. pääsen vaihtamaan miehen kanssa livenä muutamia sanoja. Ehkä vielä jonain päivänä sekin onnistuu. Joten olkaapa hyvä, tässä Viinipirun haastattelu joka ei oo niin vakavaa tekstiä, sopii siis hyvin tämän blogin tyyliin.

Hei Arto, mitä lasissasi on tällä hetkellä?

Melko kelvotonta piemontelaista barberaa, jos totta puhutaan. Barberassa ei tulis olla näin soppamaista uutosta, mustanpuhuvaa hedelmää, nielussa tuntuvaa alkoholia, lattean korkeaa ph-arvoa ja maitosuklaista tammea naamioimassa rypäleen ominaismakua. Viiniä on työstetty kellarinpuolella oikein huolella. Ei haittaa, koska on mukava olla Japin savuisessa salongissa.

Sinulta ilmestyi Viinipiru ja lupa läikyttää nimeä kantava toisinajattelijan viiniaapinen. Minkälainen on ollut vastaanotto kirjasi suhteen?

Vastaanotto on ollut todella hyvä, mikä on ollut kivaa, koska ekan kirjan julkaiseminen on melko pelottavaa puuhaa. Hufstadtbladet-sanomalehden Joffe Borgström kehui opusta luettuaan sitä ilmeisesti kotonaan, mikä on hämmentävää, koska kirjoitin kirjan ärsyttämään Joffeja ja kaikkia muita syvästi kunnioittamiani vanhan kaartin viiniammattilaisia. Aina ei voi onnistua, mutta yrittää pitää.

Risuja tietenkin myös. Eräskin rouva nojasi seriffimäisin ottein tiskiin messuilla ja kertoi nuorelle miehelle mikä kaikki kirjassa oli pielessä. Taitto oli tehty aivan väärin. Kuvissa olisi pitänyt olla värejä. Pehmeät kannet eivät käyneet. Sisältöön hän ei ottanut kantaa, koska ei ollut lukenut vielä sanaakaan, enkä ole varma tiesikö hän keskustelevansa kirjoittajan kanssa, koska oli niin naamat. Kaadoin hänelle lasillisen lisää ja yritin pakkomyydä hänelle kirjan pölynimurikauppiaan ottein, mikä tarkoittaa tietenkin maassa matelua, pahan hajuisen hengityksen haistelua ja ilmaista niskahierontaa. Ei tullut kauppoja.

Kirjassasi käydään suomalaiset aakkoset läpite kirjain kirjaimelta. Monen kirjaimen kohdalla vaihtoehtoja oli varmasti monia, mutta entäs sitten hankalimmat kirjaimet, jouduitko viettämään unettomia öitä niitä keksiessä ja kuinka sujui jutun kirjoittaminen sanan keksimisen jälkeen?

X oli paha, samoin Z. Molemmista löytyy kyllä viinimaailman juttuja, mutta ihan kaikesta sitä ei viitsisi kirjoittaa, eikä etenkään jostain tuotemerkistä. Onneksi X oli Kreikan hienoimman punaisen rypälelajikkeen alkukirjain ja zetasta sai johdettua kiikkerän aasinsillan samppanjaan, josta on aina kiva turinoida. Kirjan anarkistinen rakenne salli tilaa luovuudella, mikä oli itse asiassa kait se syy, miksi halusin rakentaa sen epäaapismaiseksi epätietokirjaksi, kun palaset loksahtivat paikoilleen toukokuussa automatkalla Nîmesistä Lyoniin.

Viinikirja ei olisi viinikirja ilman suosituksia ja sinun kirjassasi suositeltavat viinit on alkon hintahaarukasta 10–20 euroa. Viinipiru blogia kun lukee niin viinit taitaa olla kalliimpia ja maailman matkoilla maistettuja. Juoko Viinipiru oikeasti Alkon 10–20 euron hintaluokan viinejä?

Juon tän hintaluokan viinejä paljonkin, melkein aina arki-illallisella, mutta yritän hankkia ne muualata kuin Alkosta, koska siellä asioiminen on mielestäni aavistuksen inhottavaa, koska en niin pidä Alkon myymälöistä. Välillä monopolin valikoimissa on toki tosi kivoja viinejä, joita ostan toisinaan useammankin pullon, kuten maan mainiota Travaglinia, mutta tilaan myös paljon kotiovelle ja toisaalta työn kiva puoli on se, että käsillä on koko ajan jotain maisteltavaa joltain taholta. Just nyt olisi franciacorta-kuohuviiniä Italiasta ja jääviiniä Kanadasta, huomenna pitäisi tulla joltain tyypiltä moldovalaista artesaaniautotalliviiniä, mitä ikinä se tarkoittaakaan.

Oliko tuosta hintaluokasta suositeltavien viinien löytäminen vaikeaa vai jouduitko karsimaan suuresta määrästä?

On se aika haastavaa, koska en pidä fruit forward viineistä, joissa pehmeys ja täyteläisyys ovat tärkeämpiä kuin rakenne ja luonteikkuus. Alkossa palvellaan kuluttajaa siinä mielessä just oikealla tavalla, että hyllyissä on enimmäkseen sellaisia viinejä, jotka sopivat monen suuhun. Ero on ehkä vähän sama kuin kaakaossa ja kahvissa. Tottumaton juoja ei pidä kahvin kitkeryydestä, mutta sitten kun siihen tottuu, se on menoa. Meillä on kulttuurissa tapana opetella kahvin juominen jo teini-iässä. Jos viini opeteltaisiin samoihin aikoihin, Chile ei olis markkinajohtaja.

Suositellut viinit on esitelty hauskaan ja maanläheiseen tyyliin, kuinka esiteltävät viinit valikoituivat?

Mulla on näppituntuma Alkon perusvalikoiman viineistä. Pyysin maahantuojia lähettämään tiettyjen kategorioiden viinejä, jotka maistelin sitten rinnakkain sokkona. Niistä valikoitui viinit, joista jotkut yllättivät myönteisesti, toiset pettivät odotukset. Esimerkiksi Lehmann Barosso Shiraz oli paljon parempi viini kuin muistin. Ennakkoluuloja on hyvä tarkistaa aika-ajoin niin väkivaltaisella tavalla kuin vain on mahdollista. Se tekee hyvää.

Kirjasi kappaleessa Yököttävät viinit kerrot kaksi huonoa viinikokemustasi, toisen Venäjältä ja toisen Vietnamista. Voitko paljastaa meille suomalaisille jonkun huonon kokemuksen mikä on tapahtunut täällä Suomessa?

Menin kerran Lappiin etsimään elämyksiä, minkä vuoksi ajoin tietenkin koko Suomen halki Helsingistä Nuorgamiin pienellä urheiluautolla. Kammottavin viini ei tullut vastaan Lapissa, vaan Pohjois-Pohjanmaan Pyhäjärvellä, jonka ainoan hotellin ainoa punaviini tuli kuuden litran laatikkoviinistä, johon edes tuottaja ei ollut kehdannut laittaa nimeään. Viini oli keittynyt kylmälaitteiden kuumuudessa juomakelvottomaksi, mutta koska paikallinen örkki oli jostain syystä juuri sotkenut baaritiskin, WC:n ja monet muutkin paikat tuoreella verellä, en pitänyt viinielämyksen vaillinaisuutta katastrofaalisena, vaan join koko lasin kiltisti yhdellä kulauksella. Kyseinen hormoneja syönyt nuorimies yritti tietenkin myöhemmin hyökätä kapakan ainoan eteläsuomalaisen kimppuun ilmeisesti vaistonsa ohjaamana, mutta paikalla ollut vanhempi mies, joka ei osannut enää puhua, koska hänen päähänsä oli tippunut kaivoksessa iso kivi, auttoi harhauttamaan humalikkoa sen verran, että jo ennestään verinen ovi saatiin teljettyä takalukkoon, örkki ulkona, ja juomingit saattoivat jatkua.

Viinipiru blogi ja viiniTV on ollut suosittuja jo vuosia. Nyt tuli kirja, radiossa olet vieraillut säännöllisin väliajoin puhumassa ja maistamassa viinejä. Mitä seuraavaksi? Onko jo uudet suunnitelmat käynnissä?

On kyllä jotain pientä aina, mutta keskeneräisyyksistä puhuminen on vähän sellaista, että yritän olla sortumatta siihen. Muuten saa kuulla kuittailua koko loppuelämänsä, kun kokkailuohjelma Jani Sievisen, Mikko Alatalon ja Anssi Kelan kanssa ei sittenkään onnistunutkaan.

Vietät ilmeisesti suht kiireistä elämää. Ehtiikö Viinipiru rauhoittumaan muulloin kuin kesällä laiturin nokassa? Ja mitä löytyy lasista silloin kun muut kiireet jää taakse?

Matkustan aika pajon, mutta siitä ei tule sellainen olo, että olisi kiireinen, koska tykkään siitä. Kun pääsen järven rannalle vain olemaan, lasissa on aika usein esimerkiksi tuoreen vuosikerran hyvän tuottajan Langhe Nebbioloa, jonka hedelmä on puhdaspiirteistä, hapot piukkoja ja tanniinit niin hienojakoiset, että nousevat ikeniä pitkin itkuhermoon saakka.

Oletko enemmän valkoviini vai punaviini ihminen? Vai kenties jotain muuta?

Pidän molemmista. Suosikit heittää häränpyllyä, mutta viimeiset pari vuotta olen tykännyt suht täyteläisistä ja intensiivisistä valkoviineistä ja melko hapokkaista ja eleganteista punaviineistä. Outo yhdistelmä, jos totta puhutaan. Mulla on melko halpa maku, koska arvostan fokusta ja puhtautta enemmän kuin hedelmän painoa ja viskositeettia. Silloin ei tartte tuhlata rahojaan Tignanelloon. Tammen kanssa olen jatkuvasti varpaillani. Yleensä jos sen maistaa, sitä olisi voinut käyttää varovaisemminkin. Viini on herkkyysbisnes, ei voimalaji.

Onko Viinipirulla muita ”paheita” kuin erilaiset viinit ja kuohujuomat?

Paheet kaunistavat rumaa miestä. Hyvä ruoka lienee niistä ilmeisin. Olutharrastusta yritän käynnistellä pikkuhiljaa opettelemalla erilaisia tyylejä. Viskeistä en tajua vieläkään mitään. Tupakkaa tykkäsin polttaa aikaisemmin, mutta siitä saa syövän, joten lopetin. Pilvestä tulee vain tahmea olo. Pysyttelen viinissä.

Tykkäätkö blogia kirjoittaessa naukkailla viiniä? Käykö sinulle niin, että kirjoittaminen unohtuu ja uppoudut hetkittäin pelkkään viiniin?

Yhdellä kaverillani on paita, jossa lukee englanniksi ”tosiystävä ei anna kaverinsa blogata humalassa”. Viiniarvion kirjoittaminen kolmannen lasin jälkeen on melko tönkköä touhua. Suukaan ei enää maista. Pitää olla varovainen kun kirjoittaa viiniarviota, etenkin silloin jos viini on tosi hyvä, koska sitä tekisi mieli juoda ahnaammin. Viini maistuu parhaimmalta silloin kun sitä ei juo koko pullollista. Aika harva viini on krapulan väärti, vaikka melkoisen monet hiprakan arvoisia ovatkin.

Entäs kirjaa kirjoittaessa? Keräsikö lasinkeräys firma jo suoraan oveltasi tyhjät pullot vai jatksoitko itse viedä ne kauppaan? Eli toisin sanoen maistuiko viini kirjaa kirjoittaessa?

Tuon kirjaproggiksen aikana aika suuri osa viinistä meni viemäriin, koska avattuja pulloja oli paljon, Se oli sellainen maanisuutta tavoitteleva kolmen kuukauden rypistys, että viininnautiskelulle ei ollut niin paljon tilaa. Mä tykkään juoda viiniä illallisella, mutta sillon jos pitää kirjottaa/editoida tekstiä sen jälkeen, viinipäissään tekee järjettömän hienoja korjauksia ja sotkee rakenteen ja rytmin, koska ei enää hahmota kokonaisuutta. Kokeiltu on.

Pikkujoulukausi on alkanut ja baarit on täynnä työkavereittensa kaulassa roikkuvia ihmisiä. Voisitko suositella jonkun hyvän pikkujouluviinin, jolla näin ei tapahtuisi? Onko sellaista? Pidetään hintaluokka samana kuin kirjassasi.

Sen täytyisi olla erityisen vastenmielinen viini, jotta sitä ei pystyisi nauttimaan, jotta näin ei tapahtuisi. Suosittelisin jotakin poikkeuksellisen edullista sauvignon blancia uuden maailman valikoimista. Taskulämmin Törley-kuohari toimii myös.

Joulukin saapuu, laitappa tiskiin suositukset joulupöydän juomista, perinteisen suomalaisen joulupöydän juomista.

Kinkun kanssa täyteläinen valkoviini toimii paremmin kuin punaviini, vaikka yleensä luullaan, että liha vaatii punkkua. Esimerkiksi tää eteläafrikkalainen toimii joulupöydässä, kunhan kaikkein etikkaisimmat sillit jätetään pois laskuista: Bellingham The Bernard Series Grenache Blanc Viognier. Possu ei juurikaan pidä tanniineista, joten punkun kanssa kannattaa suosia hedelmäistä ja suhteellisen kevyttä, jonka voi nautiskella pikkasen viilennettynä. Opuksessakin esitelty Drouhinin Moulin-à-Vent toimii, mutta kyllä ne merlot-vetoiset hedelmäpommitkin toimii, jos sellaisiin on mieltynyt. Olut toimii joulupöydän sapuskojen kanssa kukaties parhaiten, mutta siinäkään ei kannata hirttäytyä markettilageriin, vaan panna lasiin vaikka skotlantilaisten nuorten miesten panemaa Brewdog 5 a.m. Saintia, joka löytyy handellista.

Ja vielä loppuun Viinipirun suositukset vuoden vaihteen juhlintaan?

Mitä vain maistuvaa hyvässä seurassa, kunhan se on tarpeeksi kylmää vastaamaan tammikuun paukkupakkasia. Uusivuosi on melko turha juhla, mutta niin ovat joulu, juhannus, pääsiäinen ja kaikki syntymäpäivätkin, jos asiaa oikein ajattelee, joten samapa tuo. Poks ja ääntä kohti!

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Sorryy...

Haastattelun julkaisu siirtyy valitettavasti huomisiltaan. Kiitokset tästä pienoisesta viivytyksestä kuuluu varhaiskasvatuksen esseelle (joka olis saatava palautuskuntoon), pienelle eilis illasta johtuvalle väsymykselle, keittiössä odottavalle pitsalle ja kylmälle limulle (jotka houkuttelee enemmän kuin koneella istuminen).